"No alcohol, no weed / No cigaretts, no E:s / No milk, no cheese / No eggs, no meat / Just meditation and peace / Red lentils, chick peas / Good workout, good sleep / Mo' sunshine, light breeze..."
-Promoe: Long Distance Runner
Kun taannoin lopetin lihansyönnin, tein sen oikeastaan miettimättä sen enempää eettisiä kuin terveydellisiäkään näkökulmia. Olin vastikään muuttanut pois vanhempieni luota ja vähitellen huomasin jättäväni lihan koko ajan vähemmälle omassa ruoanlaitossani. Oloni oli yksinkertaisesti parempi, kun en syönyt lihaa.
Pari vuotta elelin kuitenkin syöden kalaa melko säännöllisesti muuten kasvispainotteisen ruokavalioni ohella. Muun lihan poisjäänti sai minut kuitenkin tarkastelemaan kasvissyönnin eettisiä ulottuvuuksia tarkemmin. Hyvin pian luovuin myös kalojen lihasta, ja havaitsin tämänkin hyväksi ratkaisuksi. Vaikutti siltä, että ruokavalioni muuttui aina vain monipuolisemmaksi, mitä vähemmän se pohjautui eläimiin. Eikä lihan ja kalan poisjättäminen lautaselta tuntunut edes mitenkään ponnistusta vaativalta ratkaisulta.
Samaa ei voi sanoa maitotuotteista ja kananmunasta. Jogurtti ja juustot muodostivat pitkään ruokavalioni kivijalan. Maitotuotteet ja kananmuna eivät itsessään, suoraan vahingoita niitä eläimiä joista ne ovat peräisin, totta. Mutta kun otetaan huomioon ne tavat, joilla ne nykyisin tuotetaan, muuttuu asetelma aivan toisenlaiseksi. Jo vähäinenkin tutustuminen siihen, mitä pahvipurkin hymyilevän piirroslehmän takana on, osoittaa että tehotuotettu maito ja siitä valmistut tuotteet eivät ole vähääkään liukuhihnalihaa eettisempiä.
Toinen asia joka minua on alkanut vähitellen epäilyttää, on maidon terveellisyys. Eräät vegaanit ovat varsin vakuuttavasti argumentoineet sen puolesta, että maito on liian ravinteikasta nykyaikaisen ihmisen ravinnoksi. Lehmänmaito on tarkoitettu kasvavalle vasikalle, joka tarvitsee silmittömiä määriä energiaa. Tällä seikalla saattaa olla myös yhteyksiä siihen, että ylenmääräinen maidonkäyttö liittyy mahdollisesti moniin länsimaisiin elintasosairauksiin.
Muun muassa näistä syistä päätin nyt siis luopua niin rakastamistani juustoista, jogurtista kuin muistakin maitotuotteista. Myös joka paikasta tunkevat kananmunat jätän tästedes hautumaan uusiksi kanoiksi. Mikään ei velvoita minua käyttämään eläinperäisiä aineita ruokavaliossani. Voin pienillä valinnoilla ja itseni sivistämisellä syödä itse asiassa monipuolisemmin ja terveellisemmin kokonaan kasveihin perustuvaa ravintoa. (Mainioita makuja tietenkään unohtamatta. Etiikan ei tarvitse maistua puulta). Omatunto lisäksi velvoittaa minut tekemään mitä voin vähentääkseni kanssa-olioideni kärsimyksiä. Tottumus ja mukavuudenhalu ovat aika heppoisia asioita siihen verrattuna. Asia on minulle sitä selvempi, kun asiaa tukevat kaikki mahdolliset rationaaliset perusteet. (Kehotan tutustumaan Peter Singerin uraauurtavaan Oikeutta Eläimille -teokseen, joka löytyy luultavasti jokaisesta kirjastosta. Myös tämä spesiesismiä käsittelevä artikkeli on hyödyllistä luettavaa.)
Kasvissyönti ei ole ulkoa asetettuihin sääntöihin mukautumista. Se on omantunnon ja järjen seuraamista. On määritelty melko tarkasti miten olisi elettävä, ollakseen kunnon "vegaani" ja siis kunnon ihminen suhteessa eläimiin. Vaikka kunnioitankin suuresti vegaaneiksi itseään kutsuvien pyrkimyksiä, on itselleni tärkeää säilyttää tasapaino sen suhteen, missä määrin jokin asia määrittää ihmisen päivittäistä elämää. Puhdas vegaanius, KAIKEN eläinperäisen täysi välttäminen kaikilla elämänalueillaan, on tämän hetken Suomessa harmittavan vaikeaa. Bhagavad-Gitan ajatus siitä, että ihmisen on syötävä elääkseen, ei elettävä syödäkseen on mielestäni sovellettavissa tähänkin. Ruokavalion kaltainen asia ei saa viedä ihmisen huomiota liiaksi, ei sen paremmin herkuttelun kuin askeesinkaan merkeissä. Tästä syystä kutsun itseäni edelleen kasvissyöjäksi. Viimeisin päätökseni siirtyiä lakto-ovo-vegetaristista pelkäksi vegetaristiksi ei muuta asiaa.
Tässä suhteessa en myöskään näe mitään syytä tuomita ketään niistä, jotka eivät katso kykenevänsä luopumaan jostain ruoka-aineista syystä tai toisesta. Peräänkuuluttaisin kuitenkin itse kultakin vakavaa harkintaa sen suhteen, minkälaiset seikat liittyvät päivittäin syömiimme asioihin. Mielestäni on tuotava esille ne arvot, jotka liittyvät eläinperäisen ravinnon käyttämiseen. Ne on tehtävä samalla tavalla näkyviksi kuin kasvissyöjien arvot, joita jatkuvasti udellaan (ja joita kasvissyöjät mielellään tekevät julkisiksi). En siis kirjoita tätä katkerana: Mikäs siinä, kun taas kerran selittää uudelle (tai samalle...) ihmiselle, miksi ei syö vaikkapa lihaa. Erilaiset arvomaailmat kohtaavat, kantoja muotoillaan, jotain uutta mahdollisesti syntyy.
Jotta näitä kohtaamisia jatkossakin ja yhä uusissa tilanteissa, kehotan kaikkia tämän blogin lukijoita katsomaan Shaun Monsonin LOISTAVAN dokumentin EARTHLINGS ja näyttämään sitä kaikille tuttavilleen ja sukulaisilleen. (Ne, joilla ei ole tarvittavaa nettiyhteyttä tai rahaa tilata DVD:tä, ovat tervetulleita luokseni katsomaan sen.) Katsotaan, pitääkö erään arvostelijan toteamus, että elokuva tekee "lihansyöjästä kasvissyöjän ja kasvissyöjästä eläinaktivistin" paikkansa. Ainakin omalla kohdallani jälkimmäinen tuntuu olevan toteutumassa.
3 kommenttia:
Hyvä Matti!
Mä olin kans pari kuukautta ilman maitoa ja kananmunaa. Itse asiassa oon jättänyt ne kaupan hyllylle jo puolen vuoden ajan, mutta muualla (tyttöystävän luona, ravintolassa jne.) olen viime aikoina vetänyt "laktoa" ja "ovoa". Syy siihen on juuri tehotuotanto, jota maatalousteollisuus harjoittaa ja jota se perustelee valheilla, kuten maidon välttämättömyydellä ruokavaliossa.
Koska maito ja kananmuna eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavaliooni (juusto jää pois, suklaa vaihtuu tummaan maidottomaan ja jugurtit soija- ja kauratuotteiksi), en näe muuta syytä kuin laiskuuden, miksi en jatkaisi niiden välttämistä kokonaan, myös muualla kuin kotona.
Olipas monimutkaisesti selitetty. Katson joskus ton Earthlingsin, ehkä joku eläinoikeusjärjestö saa musta jäsenen...
Ai niin: jos käy jossain kylässä ja "heittäytyy hankalaksi", kannattaa varautua siihen esim. tarjoutumalla itse kokkamaan ja tuomaan ainekset. Samalla voi tarjota isäntäväelle maukasta kasvisruokaa.
Toi Niken mainitsema kylässäkäynti on, hmm, niitä ainoita kohtia, jossa joutuu vähän pusaamaan omien ruokailutottumustensa kanssa. Muutenhan ilman maitoa ja juustoa saati ilman lihaa ei ole mitenkään hankala elää. Etenkin vanhemman ikäpolven kanssa, joille ruoan laittaminen kylämiehille on sen verran tabu asia, että kokkaamaan tarjoutumalla saa lähinnä mykistyneitä, umpimielisiä katseita, kyläilyt voivat olla hetkittäin aavistuksen tappisia, etenkin jos kyseessä on pikkaisenkin vieraampi kyläpaikka. Heheh. Ettäs, missä menee se kohteliaisuuden ja kieltäytymisen raja? Oletko valmis laittamaan suuhusi maitotuotteita (esim. juustosarvia) ja potemaan sen takia tovin ajan pöhöä ja turvotusta, sen takia, että talon emäntä/isäntä on leiponut sen kaiken vain sinua (ja pari muuta kyläilijää) varten?
Ja niin, Earthlingsiä ei voi olla suosittelematta. Harmi vain, ja anteeksi tämä kyynisyys, mutta todennäköisesti suuri osa niistä, joiden ehdottomasti pitäisi katsoa se, eivät mielellään katso sitä.
Kyläilyistä täytyy sanoa, että arvioin asian tilannekohtaisesti. Toki esim. vanhemmilleni teen tiettäväksi, että maito ja munat eivät enää kuulu käyttämiini raaka-aineisiin, mutta en todellakaan aio tehdä suurta ongelmaa asiasta. Ja tuo omien aineiden ja ohjeiden tuominen on oikeasti hyvä idea jossain yhteyksissä. Kasvissyöntiä voikin mielestäni erittäin hyvin edistää niin, että vakuuttaa ei-kasvissyöjiä siitä, että kasvisruoka on oikeasti todella hyvää. Niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, eettinen vakuuttelu alkaa puremaan usein vasta sen jälkeen.
Mitä enemmän muuten luen maidon ravitsemuksellisista ominaisuuksista, sitä vakuuttuneempi olen, että se on miten tahansa tuotettuna tarpeetonta ravintoa. Aikuisen ihmisen vatsan ei esim. kuulu kyetä hajottamaan laktoosia. Laktoosi-intoleranssi ei siis ole sairaus, vaan NORMAALI tila. Pistää jännään valoon ne "lääkkeet", joilla sitä voi hallita...
Lähetä kommentti